maanantai 21. joulukuuta 2015

Lähetysrenkaan Kiertokirje 99.


Laitan tässä lähettämäni kirjeen tänn blogiin.
-----------------------------------------------------------------------------


Lähetysrenkaan Kiertokirje no:99                           Sylvi Pehkonen puh. 033 277003 Syksy 2015                             Kanåsen Lövberget
e-posti; sylvi.pehkonen@hotmail.com                   51691 BORÅS
…………………………………………………………………………………………………………………Näin tämä kesä ja syksy taas vierähti. Kiitollisena muistelemme kesän ja syksyn kauneutta.
Mutta paljon on maailmassa tapahtunut tämän vuoden aikana. Romaanian kerjäläisiä on joka kaupan edessä ja nyt Syyrian sota on pistänyt kansanvaelluksen liikkeelle. Palkolaisia on rynnänyt koko Eurooppaan, pohjoista myöten. Kuinka paljon voidaan heitä maahamme ottaa ja miten voimme heitä parhaiten auttaa. Kysymys onkin? Mihin ollaan menossa? Taivaan isä vain tietää. 



”Hän kapaloi lapsen”

Kristuksessa rakkaat ystävät Pohjanlahden toisella puolen! Tätä tervehdystä kirjoitan kotimatkalla Lahdesta, jossa vietimme Niemelän Markun eläköitymisjuhlaa (31.10). Ilman laajempia selityksiä kerron, että lainasin lyhyessä (kiitos)puheessani mm. Tuhlaajapoikakertomusta, kuinka hänet puettiin kotiin palatessa. Tästä pukeutumisesta muutama näkökulma.

Kun Pyhän Jumalan sana sattuu ihmiseen, hänelle tulee hätä kuten tuhlaajapojalle: Minä kuolen, ellen saa apua. Ihminen riisutaan elämän kohtaloilla, mutta ennen kaikkea Jumalan sanalla paljaaksi kaikesta omavoimaisuudesta ja omista luuloista, joilla kuvittelimme selviytyvämme niin elämässä kuin Pyhän edessä. Hänen edessä kaikki on paljastettua. Ihminen on tuhon oma ilman pukemista. ”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.” (Hepr. 4:12- 13)

Kun tuhlaajapoika on tuolla tilinteon paikalla, saa hän oppitunnin siitä, kuinka vain ja ainoastaan ihminen selviää kuolemasta elämään. ”Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.' Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. (Luuk. 15:20-22). Hänet siis puettiin Isän käskystä (= toimesta)!

Ensimmäisenä jouluna Maria-äiti kapaloi Jeesuslapsen, siis puki hänet hyvin. Kapalointiin liittyen Martti Luther opettaa, että Raamattu on Kristuksen kapalot. Raamatun kapaloista löydämme Vapahtajamme Jeesuksen. Löydämme Hänet, joka on vapahtanut meidät synnin, kuoleman ja kaiken pahan vallasta taivasta varten.

Joulun Lapsi puettiin, myös tuhlaajapoika puettiin. Entäs minä? Nuo järisyttävän kauniit ja vahvat esikuvat kuljettavat meidät Galatalaiskirjeen äärelle: ”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.” (Gal. 3:26 -29). 

Isän pukemalle on luvattu paljon; kokonainen anteeksiantamus. Kastettuna olet kätketty Joulun lapsen puhtauteen. Olet osallinen Isän omaisuudesta. Olet aito perijä. Tässä uskossa Herramme ja Hänen Henkensä meitä vahvistakoon. Kun Isä pukee, se on täydellisyyteen pukemista, sillä tuo puku on lahjaa alusta loppuun. Juuri Sinulle!

Siunauksentoivotuksin   Lasse Nikkarikoski
---------------------------------------------------------------------------

Vladimir Batuhtinin lähetyskirje 2/2015

Rauhan tervehdys! 

Kerroin edellisessä kirjeessäni Narvan Aleksanterin seurakunnan konkurssista ja uuden seurakunnan rekisteröimisestä. Uumoilin, että rekisteröintiprosessi voi kestää kauankin. Valitettavasti olin oikeassa; emme ole vieläkään saaneet Pyhän Pietarin seurakuntaa virallisesti rekisteröidyksi. Emme myöskään tiedä, saammeko pitää kirkkorakennuksemme. Mainitsin edellisessä kirjeessäni, että toivomme valtion ja kokonaiskirkon lunastavan ne. Mitään päätöksiä asiasta ei ole vielä tehty. Olemme tehneet viranomaisille listan rakennuksista ja irtaimistosta, joita tarvitsemme seurakuntamme ydintoimintaan. Kirkkorakennusten lisäksi ilmoitimme tarvitsevamme pappilan, koska siellä pidetään pyhäkoulua ja kokoonnutaan erilaisiin piireihin. Pelkään, että pappilan menetämme joka tapauksessa. Kirkoista ainakin toinen kuitenkin jäänee käyttöömme. 

Onneksi minulla on hyviäkin uutisia: Viron kirkon konsistori nimitti minut Virun rovastikunnan rovastikuntapastoriksi vastuualueenani suomen- ja venäjänkielinen työ. Vastaan jatkossakin Narvan suomenkielisestä seurakuntatyöstä ja Sillamäen venäjänkielisistä jumalanpalveluksista. Niiden ohessa pyrin kehittämään venäjän- ja suomenkielistä työtä koko rovastikunnan alueella. Erityisesti venäjänkielinen työ on valtava haaste. Itä-Viro on lähes täysin venäjänkielistä aluetta, mutta kirkkomme tavoittaa heitä hyvin vähän. Suomenkielisessä työssä voimme tehdä yhteistyötä Inkerin liiton kanssa. Heidän kauttaan saamme tietoa suomalaisten asuinpaikoista ja toiminnasta. Inkerin liitto on hyvä yhteistyökumppani! 

Tällä hetkellä vastaan pitkälti myös Narvan seurakunnan vironkielisestä työstä, sillä seurakunnassamme ei ole virolaista pastoria. Vs. kirkkoherran tehtäviä hoitaa Jõhvin seurakunnan kirkkoherra Peeter Kaldur, mutta hän ei voi palvella Narvassa kovinkaan usein. Toivomme ja rukoilemme, että saisimme pian täysipäiväisen vironkielisen pastorin, joka voisi palvella seurakuntamme vironkielisiä jäseniä omalla äidinkielellään. Viron kielellä saarnaaminen on minulle hyvin hankalaa. 

Inkerin kirkossa jatkan edelleen Pushkinin, Tuutarin ja Pyhän Johanneksen virolaisen seurakunnan avustamista. Viime aikoina olen palvellut välillä myös Hatsinan seurakunnassa.

Kiitän teitä sydämestäni esirukouksistanne ja tuestanne. Viron kirkko ei olisi voinut palkata minua Virun rovastikunnan rovastikuntapastoriksi, ellei Sley olisi sitoutunut tukemaan työtäni taloudellisesti. Jumala teitä siunatkoon! 

Vladimir Batuhtin
pastori 
Narva, Viro 
Lähetysrenkaan yhteyshenkilö: Teemu Haataja, teemu.haataja@sley.fi, +358-44-7675204

RSLEY tilille lähettäneet Lahjoituksia;
 Aili Häyhänen, Eila Hanssoni, RSLEY:tä Boråsista. Ilmari Kulla, Riitta Kastu,
Ludvikan juhlan lähetys kolehti, Rauni Putto, Elsa Kurujoki, Mirja Axelsson/Unto Runpukainen A.Y-T Frövi.
Luovutettu lähetykselle.2015.04.22 ja 2015-05.26.

Jumalalle kiitos kaikista lahjoittajista, Jumala lahjanne siunatkoon!
Sinulle ja läheisillesi, Rauhallista Adventin ja Joulunaikaa.

Lähetysrenkaan tili. PlusGiro: 28 31 26-1 Lutherska Evangeliföreningen i Sverige
Netistä voit kuunnella rsleyn Boråsin osaston lähettämää  ohjelmaa sunnuntaisin. 9,00-10.30. ja Perj.18-18.30. ja uusinta La.18.30-20.00.
Osoiteesta http://borasnarradio.se/    Boråsin lähiradiosta 92,5 Mzh

Hyvä Lähetyskirjeen saaja. Olen kirjoittanut näitä lähtysrenkaan kirjeitä jo monta vuotta. Joka kerta lähetän 80 kirjettä. Nyt haluaisin saada palautetta. Ja kysyn, kuinka moni teistä lukee ja haluaa jatkossakin näitä kirjeitä? Jos haluat kirjeen  niin Voisitko laittaa vaikka pienemmänkin summa lähetysrenkaan tilille niin sitten lähetän jatkossakin sinulle kirjeen.
Tietysti voit tukea lähetystä jatkossakin, lähtysrenkaan tilin kautta  vaikka et kirjettä halua.
Siis ensi kerralla lähetän kirjeen vain  niille jotka vastaavat minulle haluavansa kirjeen  tai  tukevat Lähetysrengasta rahallisesti,
Siunausta sinulle! Kiittäen, sylvi.  

ps. Jos osoitteesi on muuttunut. niin ilmoitathan sen.

ps. 
Ensi vuonna  2016 on 
RUOTSIN VALTAKUNNALLINEN EVANKELIUMIJUHLA
    "TULEVAISUUS ON JUMALAN"
SKÖVDESSÄ 29.4. – 1.5.2016
Tervetuloa !